Last weeks of Katutura and finally vacation
Taas on aikaa vierähtäny edellisestä postauksesta, arki rullaa ja kivaa on. Lämpöä riittää ja joulukuun puolelle siirryttäessä Namibian kesä kuumeni entisestään.
Viimiset viikot sairaalalla työskeneltiin siis Essin kanssa mm. Katuturan päivystyksessä, jota kutsutaan täällä siis Casualtyksi. Päivystys ei päällepäin näytä kovin kummoiselta, mutta se on kuitenkin Namibian valtion sairaaloiden laaja-alaisin päivystys, jonne siis siirretään mm. aluesairaaloista kriittisimmät potilaat. Casualtyssa on päivittäin huutava henkilökuntapula, joten päästiin siellä tekemään paljon asioita. Osa hoitajista arvostaa meidän työpanosta paljon ja haluaa meidän tekevän ja oppivan, joten he delegoivat paljon asioita meidän tehtäviksi.
Ensimmäisellä viikolla Casualtyssa koin vihdoin ja viimein myös ensimmäisen elvytykseni, eihän se hyvin päättynyt ja oli kaukana suomalaisesta hoitoelvytyksestä, mutta pääsin kuitenkin painelemaan oikeaa ihmistä ja annostelemaan oikeita elvytyslääkkeitä.
Potilas oli sydänsairas ja hyvin turvonnut vanha rouva jonka näin n. 5 minuuttia ennen elvytystä vielä hiukan kommunikoivan hoitajille. Hänet siirrettiin päivystyksen ns. triage alueelta nopeasti elvytyshuoneeseen. Siellä nuori lääkäri totesi että ei tunne pulssia, aloitetaan painelu. Rouvaa elvytettiin sängyssä jonka jarrut ei toimineet, joten joka kerta kun painoin, sänky liikahti hieman. Elvytyslauta löytyi kyseisestä huoneesta myös, kun kysyin laitetaanko sitä alle hoitaja vastasi että ei tarvitse. Opiskelukaverini Matias kuitenkin päätti laittaa laudan potilaan alle, jotta saataisiin painelusta tehokkaampaa, mutta koska sänky liikkui kun potilasta käänsi niin emme saanneet lautaa kunnolla hänen alleen.
Casualtyssa tuli avattuavarmasti eniten suoniyhteyksiä, tähän astisen hoitajan urani aikana. Kanyylit täällä olivat kuitenkin hieman omituisia ja alkuun vaati totuttelua käsitellä niitä. Harkan viimisimpänä yövuorona olin kuitenkin jo ihan haka siivettömien kanyylien käsittelyssä, enkä tainnut joutua luovuttamaan kertaakaa vaan sain kaikille omille potilailleni suoniyhteyden aikaseksi. Tuli kanyloitua jopa yksi lapsi onnistuneesti kämmenselkään.
Casualty oli ehdottomasti paras osasto jossa täällä työskenneltiin,vaikka ei sielläkään saatu ihan suomen harkkojen tasoista ohjausta, saatiin kuitenkin ylivoimaisesti eniten ohjausta.
Casualtyn lisäksi työskenneltiin viimisien viikkojen aikana myös Katuturan synnärillä, nähtiin mm. sektio ja opittiin tunnustelemaan vauvan asentoa vatsan päältä. Eräs lääkäri myös selitti meille miltä vauvan sydänkärän kuuluu näyttää ja millaisiin muutoksiin on reagoitava heti.
Sektiossa jota olimme seuraamassa vauva syntyi elottomana, pientä poikaa elvytettiin n. 2min ja hän virkosi. Lääkäri kuitenkin epäili että pieni poika oli mahdollisesti ollut kohdussa jo jonkin aikaa ilman riittävää happea ja aivovaurion mahdollisuus on olemassa lyhyestä ROSC:ista huolimatta. Sektion suorittanut lääkäri oli hieman tuohtunut edellisen yön hoitajien ja lääkärin huonosta reagoimisesta vauvan sydänkäyrän muutoksiin.
Myös synnärillä hoitajien antama opiskelijaohjaus oli melko vähäistä ja jäykkää, sektion suorittanut lääkäri oli kuitenkin opiskellu Pietarissa ja kertoi käyneensä myös Kotkassa. Hän koki selkeästi sen yhdistävän meitä hiukan ja häneltä saatiinkiin kivasti ohjausta ja vastauksia kysymyksiin.
Toisena erikoisuutena synnäritä jäi mieleen IUD:n, eli Inter Uteral Death, syntymä. Nuorella äidillä oli istukan repeämän jonka vuoksi viikolla 34 ollut vauva oli kuollut kohtuun. Äiti synnytti kuoleen vauvan ilman mitään kivun lievitystä. Revennyt istukka oli vuotanut reilusti kohtuun ja vauvan lisäksi syntyi reilusti suuria verihyytymiä. Kysyin paikalliselta lääkäriltä annetaanko äidille jotain mahdollisen jälkiverenvuodon estämiseksi ( kysyin siis että annettaisiko traneksaamihappoa) lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvitse. Myöhemmin kuitenkin hänen esimiehensä, eli vanhempi lääkäri, tuli tutkimaan nuoren äidin ja oli kanssani samaa mieltä että traneksaamihappo olisi ihan aiheellinen. Äiti saikin sitten kaksi ampullia. Koin tämän suurena onnistumisena! 😀
Synnärin ja casualtyn lisäksi oltiin viimeisien viikkojen aikana tietenkin myös Home of good hopessa auttamassa. Näin ennen joulua lapsimäärä vaan lisääntyy kun koulut jäävät lomille. Parina päivänä ruoka loppuikin kesken ja sitte siirryttiin jakamaan vaaleaa paahtoleipää maapähkinävoilla. Eräs torstai kun olimme auttamassa soppakeittiöllä sattuikin olemaan Monican (yksi perustajista ja HOGH ns. esimies) syntymäpäivä ja lapsille oli järjestetty kaikkea kivaa ja normaalista poikkeavaa. Oli ilmapalloja, pieniä sipsipusseja ja kakkua. Sipsipussien ja kakun jakaminen oli täydellistä kaaosta ja niillä hetkillä lapsien keskuudessa tuntui vallitsevan viidakon lait.
Saimme harjottelun 10 viikkoa täyteen joulukuun alussa, ja loppu aika täällä onkin ollut lomailua.
Viimisen kuukauden aikana on tehty myös monta reissua, on tullut käytyä meidän koko kolmen kuukauden porukalla Swakopmundissa, uusien ruotsalaisten kanssa Namibin aavikolla ja Essin perheen kanssa Fish River Canyonilla ihan Namibian eteläisimmässä osassa.
Reissuissa on ollut super hauskaa ja varsinkin Swakopmund on viikonloppu jota tulee muisteltua lämmöllä. Meitä lähti sinne 11 henkilöä, porukka koostui kaikista niistä ihmisistä joiden kanssa on tullut täällä tehtyä ja koettua eniten.
Kuten ootte varmaan huomannut, on blogin kirjottaminen ollut aika verkkaista ja koska en kirjallisesti oo valitettavasti hirveän lahjakas, niin annetaan reissukuvien kertoa kivoista hetkistä.
Kuvia on ihan älytön määrä ja en millään saa kaikki laitettua tänne blogiin vaikka haluaisinkin. Odotan jo innolla että pääsee kotona kunnolla näyttämään kuvia.
Nyt aikaa Afrikassa on jäljellä tasan viikko ja olo on vähintään yhtä epätodellinen ku tänne tullessa. Tänne on tavallaan rakentanut pienen elämän, on kavereita, on harrastukset ja on työskennellyt täällä. Viimiset painitreenit täällä on treenattu, sairaalalla on käyty sanomassa heipat ja viimeinen reissu Namibian uskomattoman luonnon ääreenkin on jo tehty.
Meidän porukkaa lukuunottamatta kaikki ne opiskelijat joiden kanssa täällä vietettiin 3 kk on lähtenyt jo kotiin.
Näiden kuukausien aikana välillä BB talolta tuntunut talo on nyt älyttömän hiljainen. Ei kuitenkaan ihan keskenämme täällä olla, täällä on 3 ruotsalaista ja 2 saksalaista, jotka kuitenkin tulivat vasta n. kuukausi sitten.
Dieses mall werde ich den deutschen teil etwas kürtzer halten und die bilder können für sich sprechen.
Mein praktikum im krankenhaus ist nun vorbei, ich hab unheimlich viel gesehen und gemacht. Die lezten drei wochen hier hab ich urlaub. Von den drei wochen ist nun nur noch eine übrig und ich fühle mich mindestens genau so komisch wie bei der ankunft hier.
Ich hab mir hier ein kleines leben, in den drei monaten, aufgebaut. Ich habe freunde hier, ich hab ein hobby gehabt und hab gearbeitet. Nun ist das kleine leben langsam vorbei und es wird nie wieder was gleiches geben.
Die zeit hier war die beste zeit meines lebens und nicht eine minute hab ich es bereuet das ich bis auf die andere seite der welt gereist bin.
Ich freu mich schon sehr auf mein besuch in Deutschland über neujahr. Wenn ich da bin werde ich die ganzen geschichten von hier erzählen und fotos habe ich auch tausende.
Liebe Grüße an alle!!💓
-HANNA-
 |
| Namib-Naukluft National Park, tällä reissulla tuli nähtyä uskomattoman upeita maisemia. Vuoret vaihtuu sulavasti mailman vanhimmaksi hiekka-aavikoksi. Se hiljaisuus, keskellä ei mitään....Sitä ja upeita tähtitaivaita tulee ikävä. // Namib-Naukluft National Park, hier hab ich super schöne landschaften gesehen. Berge übergehen in zu die älteste sand wüste der welt. Die stille, dort in der mitte von garnichts, die werde ich sicher vermissen. |
Viimiset viikot sairaalalla työskeneltiin siis Essin kanssa mm. Katuturan päivystyksessä, jota kutsutaan täällä siis Casualtyksi. Päivystys ei päällepäin näytä kovin kummoiselta, mutta se on kuitenkin Namibian valtion sairaaloiden laaja-alaisin päivystys, jonne siis siirretään mm. aluesairaaloista kriittisimmät potilaat. Casualtyssa on päivittäin huutava henkilökuntapula, joten päästiin siellä tekemään paljon asioita. Osa hoitajista arvostaa meidän työpanosta paljon ja haluaa meidän tekevän ja oppivan, joten he delegoivat paljon asioita meidän tehtäviksi.
Ensimmäisellä viikolla Casualtyssa koin vihdoin ja viimein myös ensimmäisen elvytykseni, eihän se hyvin päättynyt ja oli kaukana suomalaisesta hoitoelvytyksestä, mutta pääsin kuitenkin painelemaan oikeaa ihmistä ja annostelemaan oikeita elvytyslääkkeitä.
Potilas oli sydänsairas ja hyvin turvonnut vanha rouva jonka näin n. 5 minuuttia ennen elvytystä vielä hiukan kommunikoivan hoitajille. Hänet siirrettiin päivystyksen ns. triage alueelta nopeasti elvytyshuoneeseen. Siellä nuori lääkäri totesi että ei tunne pulssia, aloitetaan painelu. Rouvaa elvytettiin sängyssä jonka jarrut ei toimineet, joten joka kerta kun painoin, sänky liikahti hieman. Elvytyslauta löytyi kyseisestä huoneesta myös, kun kysyin laitetaanko sitä alle hoitaja vastasi että ei tarvitse. Opiskelukaverini Matias kuitenkin päätti laittaa laudan potilaan alle, jotta saataisiin painelusta tehokkaampaa, mutta koska sänky liikkui kun potilasta käänsi niin emme saanneet lautaa kunnolla hänen alleen.
Casualtyssa tuli avattuavarmasti eniten suoniyhteyksiä, tähän astisen hoitajan urani aikana. Kanyylit täällä olivat kuitenkin hieman omituisia ja alkuun vaati totuttelua käsitellä niitä. Harkan viimisimpänä yövuorona olin kuitenkin jo ihan haka siivettömien kanyylien käsittelyssä, enkä tainnut joutua luovuttamaan kertaakaa vaan sain kaikille omille potilailleni suoniyhteyden aikaseksi. Tuli kanyloitua jopa yksi lapsi onnistuneesti kämmenselkään.
 |
| Selvittiin kunnialla viimeisestä yövuorosta Casualtyssa. // Die lezte nachtsicht in Casualty übestanden. |
Casualty oli ehdottomasti paras osasto jossa täällä työskenneltiin,vaikka ei sielläkään saatu ihan suomen harkkojen tasoista ohjausta, saatiin kuitenkin ylivoimaisesti eniten ohjausta.
Casualtyn lisäksi työskenneltiin viimisien viikkojen aikana myös Katuturan synnärillä, nähtiin mm. sektio ja opittiin tunnustelemaan vauvan asentoa vatsan päältä. Eräs lääkäri myös selitti meille miltä vauvan sydänkärän kuuluu näyttää ja millaisiin muutoksiin on reagoitava heti.
Sektiossa jota olimme seuraamassa vauva syntyi elottomana, pientä poikaa elvytettiin n. 2min ja hän virkosi. Lääkäri kuitenkin epäili että pieni poika oli mahdollisesti ollut kohdussa jo jonkin aikaa ilman riittävää happea ja aivovaurion mahdollisuus on olemassa lyhyestä ROSC:ista huolimatta. Sektion suorittanut lääkäri oli hieman tuohtunut edellisen yön hoitajien ja lääkärin huonosta reagoimisesta vauvan sydänkäyrän muutoksiin.
 |
| Imetys propagandaa synnärin ilmotustaululla. // Propaganda am schwarzen brett von der enttbindungsstation. 😀 |
Myös synnärillä hoitajien antama opiskelijaohjaus oli melko vähäistä ja jäykkää, sektion suorittanut lääkäri oli kuitenkin opiskellu Pietarissa ja kertoi käyneensä myös Kotkassa. Hän koki selkeästi sen yhdistävän meitä hiukan ja häneltä saatiinkiin kivasti ohjausta ja vastauksia kysymyksiin.
Toisena erikoisuutena synnäritä jäi mieleen IUD:n, eli Inter Uteral Death, syntymä. Nuorella äidillä oli istukan repeämän jonka vuoksi viikolla 34 ollut vauva oli kuollut kohtuun. Äiti synnytti kuoleen vauvan ilman mitään kivun lievitystä. Revennyt istukka oli vuotanut reilusti kohtuun ja vauvan lisäksi syntyi reilusti suuria verihyytymiä. Kysyin paikalliselta lääkäriltä annetaanko äidille jotain mahdollisen jälkiverenvuodon estämiseksi ( kysyin siis että annettaisiko traneksaamihappoa) lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvitse. Myöhemmin kuitenkin hänen esimiehensä, eli vanhempi lääkäri, tuli tutkimaan nuoren äidin ja oli kanssani samaa mieltä että traneksaamihappo olisi ihan aiheellinen. Äiti saikin sitten kaksi ampullia. Koin tämän suurena onnistumisena! 😀
Synnärin ja casualtyn lisäksi oltiin viimeisien viikkojen aikana tietenkin myös Home of good hopessa auttamassa. Näin ennen joulua lapsimäärä vaan lisääntyy kun koulut jäävät lomille. Parina päivänä ruoka loppuikin kesken ja sitte siirryttiin jakamaan vaaleaa paahtoleipää maapähkinävoilla. Eräs torstai kun olimme auttamassa soppakeittiöllä sattuikin olemaan Monican (yksi perustajista ja HOGH ns. esimies) syntymäpäivä ja lapsille oli järjestetty kaikkea kivaa ja normaalista poikkeavaa. Oli ilmapalloja, pieniä sipsipusseja ja kakkua. Sipsipussien ja kakun jakaminen oli täydellistä kaaosta ja niillä hetkillä lapsien keskuudessa tuntui vallitsevan viidakon lait.
 |
| Monica yrtittämässä järjestyksen ylläpitämistä. // Monica und der versuch die ordnung zu erhelten. |
Saimme harjottelun 10 viikkoa täyteen joulukuun alussa, ja loppu aika täällä onkin ollut lomailua.
Viimisen kuukauden aikana on tehty myös monta reissua, on tullut käytyä meidän koko kolmen kuukauden porukalla Swakopmundissa, uusien ruotsalaisten kanssa Namibin aavikolla ja Essin perheen kanssa Fish River Canyonilla ihan Namibian eteläisimmässä osassa.
Reissuissa on ollut super hauskaa ja varsinkin Swakopmund on viikonloppu jota tulee muisteltua lämmöllä. Meitä lähti sinne 11 henkilöä, porukka koostui kaikista niistä ihmisistä joiden kanssa on tullut täällä tehtyä ja koettua eniten.
Kuten ootte varmaan huomannut, on blogin kirjottaminen ollut aika verkkaista ja koska en kirjallisesti oo valitettavasti hirveän lahjakas, niin annetaan reissukuvien kertoa kivoista hetkistä.
 |
| Mie ja Heidi Swakopmundin pierillä. // Ich und Heidi in Swakopmund auf dem pier. |
 |
| Swakopmundissa oli n. 22 astetta lämmintä, siksi huppari ja farkut. Kahden kuukauden 35 asteen kuumuuden jälkeen, toi tuntu kylmältä. // In Swakopmund hatten wir 22 grad, deswegen jeans und sweatshirt. Nach zwei monate plus 35 grad, fühlte sich das kalt an. |
 |
| Tandem laskuvarjohyppy maailman vanhimman aavikon yllä. // Tandem skydive über der ältesten wüste der welt. |
 |
| Maisemia matkalta Sossusvleihin, viiminen sata kilometriä oli ehkä surkeinta hiekkatieta ikinä. // Landschaften von dem weg nach Sossusvlei, die läzten 100km sind wir auf der schlehtesten shotterpiste der welt gefahren. |
 |
| Fotoshootti Essin kanssa keskellä, luotisuoraa ja tyhjää Namib-Naukluftin tietä. btw. Tokassa kuvassa teen kärrinpyörää, saatiin hauskoja kuvasarjoja.// Fotoshoot in der mitten von einer der kilometer weit schnur graden straßen des Namib-Naukluft Nation Parks |
 |
| Sesriem Canyon Sossusvleissä, käytiin pohjalla vähän tepastelemassa. Ei mitään verrattuna Fish Riveriin, mutta ihan näkemisen arvoinen. // Sesriem Canyon in Sossusvlei. Garnichts im vergleich zu Fish River, aber auch schön zu sehen. |
 |
| Big Daddy dyynillä ihastelemassa auringonlaskua, tämä ja Balilla nähdyt auringonlaskut on ehdottomasti kauniimmat jotka oon ikinä nähny. // Auf der Big Daddy düne beim sonnenuntergang schauen, dieser und die sonnenuntergänge die ich auf Bali gesehen haben sind mit abstand die schönsten die ich jeh gesehen hab. |
 |
| Auringonlaskun jäkee yhet huurteiset bussilla. // Nach sonnenuntergang ein drink beim bus. |
 |
| Seuraavana aamuna klo 05 metsästämässä auringonnousua, valitettavasti pilvinen taivas pilasi sen. // Am nächsten morgen um 05 uhr beim sonnenaufgang, leider hatten wir wolken. |
 |
| Turisti Namib-Naukluftissa. // Turist im Namib-Naukluft Park. |
 |
| Fish River Canyon, ihan uskomattoman kokonen mesta. Todella vaikee käsittää minkä kokonen rotko toi on. Harvoin sitä katsoo ylhäältä päin lentäviä lintuja. Viiminen kuva antaa ehkä hiukan osviittaa siitä että on aika iso rotko. // Fish River Canyon, schwer zu realisieren wie groß dieser canyon. Das lezte foto verschaft vieleicht etwas perspektive. |
 |
| Paras WC maisema mikä mulla on ikinä ollu. // Beste toiletten ausblick den jeh gehabt habe. |
Kuvia on ihan älytön määrä ja en millään saa kaikki laitettua tänne blogiin vaikka haluaisinkin. Odotan jo innolla että pääsee kotona kunnolla näyttämään kuvia.
Nyt aikaa Afrikassa on jäljellä tasan viikko ja olo on vähintään yhtä epätodellinen ku tänne tullessa. Tänne on tavallaan rakentanut pienen elämän, on kavereita, on harrastukset ja on työskennellyt täällä. Viimiset painitreenit täällä on treenattu, sairaalalla on käyty sanomassa heipat ja viimeinen reissu Namibian uskomattoman luonnon ääreenkin on jo tehty.
Meidän porukkaa lukuunottamatta kaikki ne opiskelijat joiden kanssa täällä vietettiin 3 kk on lähtenyt jo kotiin.
Näiden kuukausien aikana välillä BB talolta tuntunut talo on nyt älyttömän hiljainen. Ei kuitenkaan ihan keskenämme täällä olla, täällä on 3 ruotsalaista ja 2 saksalaista, jotka kuitenkin tulivat vasta n. kuukausi sitten.
Dieses mall werde ich den deutschen teil etwas kürtzer halten und die bilder können für sich sprechen.
Mein praktikum im krankenhaus ist nun vorbei, ich hab unheimlich viel gesehen und gemacht. Die lezten drei wochen hier hab ich urlaub. Von den drei wochen ist nun nur noch eine übrig und ich fühle mich mindestens genau so komisch wie bei der ankunft hier.
Ich hab mir hier ein kleines leben, in den drei monaten, aufgebaut. Ich habe freunde hier, ich hab ein hobby gehabt und hab gearbeitet. Nun ist das kleine leben langsam vorbei und es wird nie wieder was gleiches geben.
Die zeit hier war die beste zeit meines lebens und nicht eine minute hab ich es bereuet das ich bis auf die andere seite der welt gereist bin.
Ich freu mich schon sehr auf mein besuch in Deutschland über neujahr. Wenn ich da bin werde ich die ganzen geschichten von hier erzählen und fotos habe ich auch tausende.
Liebe Grüße an alle!!💓
-HANNA-
 |
| Anything for a good foto 😀 |
Comments
Post a Comment