Etosha National Park!

Lähdettiin täältä Windhoekista torstaina 11.10 klo 04:30 ajamaan kohti pohjoisemmassa Namibiassa olevaa Etoshan kansallispuistoa. Ajomatkat kesti n. 5 tuntia kaikkine pysähdyksineen. Meidän retkioppaana oli täältä guesthousesta yksi isännän kavereista, hän on nyt about vuoden verran vastannu näitten retkien järjestämisestä.

Suurin osa meidän porukasta yritti nukkua menomatkan, mutta ite en siinä kyllä kovinkaan hyvin onnistunut. Joten kuuntelin musiikkia ja nautiskelin auringonnousun värittämistä maisemista. Namibian tienvarret on ihan uskomattoman kauniita, maisema jatkuu horisonttiin saakka. Savannia silmän kantamattomiin.

Partner in crime Essi ja kuski etupenkillä. // Essi und unser fahrer vorne im bus.

Bussi tunnelmia. // Im bus auf der fahrt richtung Etosha.

Teiden varsilta pystyi bongailla pahkasikoja, hyppyantilooppeja ja jopa kirahveja.

Valitettavasti jouduttiin todistamaan myös yksi kauhean näköinen ulosajo matkalla Etoshaan.

Pieni, melko uusi, VW Golfi ohitti meidät luodin suoralla tiellä ja muutama minuutti myöhemmin autosta ilmeisesti puhkesi rengas. Sen seurauksena se suistui ulos tieltä pusikkoon ja pyöri useamman kerran katon kautta ympäri. Me nähtiin autossa ainekin kolme henkilö, joista varmaankaan kukaan ei ollut turvavöissä. Yksi nousi autosta heti ja yksi makasi auton vieressä maassa, kuski ei liikkunut. Auttavia autoja pysähtyi reilusti, joten meidän hosti ei halunnut meidän menevän auttamaan. Tavallaan ymmärsin hyvin hänen kantansa, hän ei halunnut meidä reissun värittyvän liiaksi tästä onnettomuudesta ja toisaalta Namibiassa ei kai koskaan voi tietää minkälaista ihmistä siinä juuri sitten auttaa. Me loistetaan katukuvassa erittäin valkosina ja ollaankin ryöstöriistaa nro. 1.

Toisaalta taas mun sisäinen hoitaja olisi hirveästi halunnut mennä auttamaan vakavasti loukkaantuneita miehiä.

Etoshaan kun päästiin perille alkoi eläimiä näkyä heti porttien jälkeen. Suurimmaksi osaksi hyppyantilooppeja ja seeproja. Muutama kirahvikin nähtiin heti ensimmäisen juomapaikan lähettyvillä.

Puistoon tulemisen jälkeen ajeltiin noin puol päivää pitkin puiston teitä, joskus n. klo 13 päästiin meidän leirintäalueelle. Yövyttiin molemmat yöt Halali nimisellä leirintäalueellä. Kyseinen leirintäalue oli mun käsityksen mukaan n. keskellä puistoa ja siitä oli helppo suunnistaa ajeluille pitkin puistoa.

Minä Etoshan ensimmäisen leirintäalueen Okaukuejon tornissa. // Ich im turm vom Okaukuejo camp.

Meidän hosti teki meille lounasta leirin pystyttämisen jälkeen ja sitten n. klo 16 kieppeillä lähdettiin taas ajelemaan ja bongailemaan eläimiä. Oltiin jo ekana päivänä tosi onnekkaita ja nähtiin paljon.

Meijän leiri ensimmäisenä iltana.(huomaa mahd. lyhyt matka vessaan)  // Unser camp am ersten abend ( merkt den kurzen weg zu den toiletten 😂)

Leiri vikana aamuna meijän teltan suulta katsottuna. // Das camp am lezten morgen von unserem zelt gesehen.

Oltiin illalla niin pitkään ajelemassa puistossa, että meinattiin missata leirintäalueen porttien sulku. Auringonlasku jäi valitettavasti näkemättä ekana iltana, se oli kyllä teltoiltakin katsottuna uskomattoman punainen ja kaunis. Osa juoksi vielä leirintäalueen juomapaikan katselutasanteelle näkemään auringon häviämisen horisontin taakse.

Ilalla vaan grillattiin ja otettiin rennosti telttojen luona, meidän kuski piti koko reissun ajan ruokahuollosta erittäin hyvää huolta.

Nukuin teltassa älyttömön hyvin. Yöllä Essi herätti meikäläisen sikeästä unesta kun kuuli norsujen leikkivän leirintäalueen juomapaikalla.

Näkymä teltasta aamuisin. // Die sicht aus dem zelt morgens.

Tokana päivänä herättiin aikaseen, syötiin aamupala ja pakattin bussiin kaikki tarpeellinen ajopäivää varten. Lähdettiin ajamaan kohti pohjoista ja tarkoituksena oli suunnitaa kohti pohjoisempaa leirintäaluetta ja käydä siellä vessatauolla ja sitten lähteä takasin Halalia kohti lounaalle. Oltiin ajettu ehkä noin tunnin verran kun autosta alkoi kuulua outoa ääntä. Kuski nousi autosta tarkistaamaan tilannetta, etupyörästä oli mennyt jokin osa rikki. En kyllä ihmettele sillä Etoshan tiet oli kyllä melko pomppuisia.

No takasi kohti Halalia ja pool dayn viettoon. Meidän talon isäntä lähti apumiehineen ajamaan Windhoekista kohti Etoshaa varaosan kanssa.

Murto-osa eläinkuvista jotka otin. // Ein bruchteil der tierfotos die ich gemacht habe.

Päivä vierähti kivasti leirintäalueella hengaillessa, kyseisenä päivänä onnistuin myös ensimmäistä kertaa koko reissun aikana polttaaa itseni huolella. Illalla ennätettiin myös katsomaan auringonlaskua, omasta mielestä se ei kyl ollut niin kaunis kun edellisen illan sillä horisontissa oli jonkin verran pilviä.

Juomapaikalla oli kuitenki kokonainen lauma norsuja ja myös yksi sarvikuono, joten saatiin nauttia älyttömän kauniista maisemasta ja ihastella jättejä.

Minä nauttimasta ihan uskomattomasta kokemuksesta. // Ich beim sonnenuntergang am wasserloch von Halali.

Norsut ja älyttömän kaunis auringonlasku. // Elefanten und der unglaublich schöne sonnenuntergang.

Sarvikuono ja elefantit Halalin juomapaikalla. // Ein nashorn und elefanten am wasserloch von Halali.

Seuraavana aamuna herättin taas aikasin aamusta ja nautittiin valmiiksi kokattu aamupala. Talon isäntä ja apumies olivat saannet fiksattua bussin niin hyvin että se kestäisi päivän ajamisen.

Lähdettiin taas ajelemaan pitkin puiston teitä, tällä kertaa kahden auton voimin. Minä ja essi pickupin kyydissä ja loput bussissa. Käytiin Etosha Pan:in reunoilla ajelemassa. Pan on älyttömän laaja suolatasanko keskellä puistoa, joka muuttuu hyvänä sadekautena järveksi.

Vikana aamuna ei juurikaan nähty enään mitään uutta, ainoastaan älyttömän suuren seepra lauman. Poistuttiin puistosta n. puolen päivän aikoihin ja lähdettiin suunnistamaan takasin kohti Windhoekkia. Noin puolessa välissä matkaa, Otjiwarongo nimisessä kaupungissa, käytiin krokotiilifarmilla.

Näkymä kohti Etosha Pan:ia autosta. // Sicht auf das Etosha Pan.

Saatiin pieni esittelykierros farmin "showroomissa" ja sen jälkeen päästii ravintolan puolelle maistamaan kyseistä elukkaa. Maku oli vaikeasti kuvailtava, hieman kanamainen, mutta sitten taas aivan kuin vaalea kala kotona suomessa. Otjiwarongossa vaihdettiin Essin kanssa takas bussin kyytiin.

Takaisin talolla Windhoekissa oltiin joskus seitsemän jälkeen illalla, käytiin vielä ruokakaupassa ja sitten unten maille.

Kaiken kaikkiaan todella kiva reissu, kaikkia niitä upeita kokemuksia ei saa edes muotoiltua sanoiksi!

Bussi pickupista kuvattuna. // Der bus von dem pickup aus fotografiert.

Wir sind hier aus Windhoek am 11.10 um 4:30 morgens loß gefahren, richtung dem im norden Namibias gelegenen Etosha National park. Die fahrt dort hin hat ungefähr 5 stunden gedauert, wir haben ein paar mall toiletten pause gemacht und haben im lezten ort vor Etosha noch die lezten sachen eingekauft. Unser fahrer war hier vom guesthouse ein freund von dem host, er hat jezt ungefähr für ein jahr diese trips mit studenten gemacht.

Der gröste teil der gruppe hat auf dem weg richtung Etosha versucht zu schlafen, ich bin bei dem versuch leider gescheitert und hab den hinweg gute music gehört und den schönen sonnenaufgang genossen. Die landschaft an Namibias strassen ist unglaublich schön, ich hab mich gefühlt als währe ich in dem film Duma. Nur savanne weit und breit.

Am strassenrand konnte mann warzenschweine, springböcke und sogar giraffen sehen.

Leider mussten wir auch einen ganz schlimmen crash auf den hinweg sehen.

Ein kleiner VW Golf hat uns auf der schnur graden stasse überholt, und ein paar minuten später konnten man nur eine staubwolke am rechten stassenrand sehen. Es scheinte, das der rechte vorderreifen geplazt ist. Das kleine auto hat sich mehrmalzt überschlogen. Die insassen waren bestimmt nicht angeschnalt. Einer der männer war direct aus dem auto drausen und wir konnten in telefonieren sehen, ein anderer mann lag neben dem auto mit schlimm kaputten bein, der fahrer saß noch im auto und bewegte sich nicht.  

Unser fahrer und tuorguide wolte nicht das wir aus dem bus steigen und helfen gehen, zum glück haben mehrere autos angehalten und einige leute gingen den männern helfen. Auf der anderen seite konnte ich verstehen warum er nicht wollte das wir helfen gehen, wir alle strahlen super weiß wen wir uns hier in den strassen bewegen und damit sind wir auch die nro. 1 überfall beute.  Aber andererseitzt war es für miene innere krankenschwester super schwer nicht zu helfen. Wir waren c. einen halbe stunde von nächsten krankenhaus entfernt, und unser fahrer meinte der fahrer des Golfs wird es sicher nicht überleben.

Nach der ankunft in Etosha, haben wir super viele tiere schon direct nach dem gate gesehen. Am meisten sprinböcke und zepras, ein paar girafen haben wir auch direct neben dem ersten wasserloch gesehen. Wir sind am ersten tag c. bis 13 uhr durcht die strassen des parks gefahren. Nach dem halben tag tiere schauen und fahren, sind wir dan zu unserem campingplatz gefahren und haben das camp aufgebaut. Wir haben beide nächte im Halali camp übernachtet.

Unser tourguide hat uns mittagsessen gemacht und so um 16 uhr sind wir wieder auf die strassen von Etoshan loßgezogen. Schon am ersten tag haben wir super viel gesehen, und ich habe hunderte von fotos gemacht.

Am abend waren wir so lange im park unterwegs das wir fast nicht mehr in die camping anlage gekommen währen. Den sonnenuntergang von dem ersten abend haben wir leider verpasst. Nach dem langen tag war der plan nur: abendessen und ab ins bet. Ich hab geschlafen wie ein baby, in der nacht war es sehr schön kühl. Essi hat mich mitten in der nacht aus tiefen schlaf  geweckt, und wir haben den elefanten bein spielen am wasseloch zugehört.

Am zweiten tag sind wir früh aufgestanden und haben gefrühstückt, den bus gepackt und sind wieder auf die straßen loß. Der plan war richtung norden zufahren, bis zum camp von Namutoni, dort toiletten pause und dan zurück nach Halali für mittagessen. Wir sind ungefähr eine stunde duch die schotterpisten gekommen als das auto anfing ein komisches geräusch zu machen. Unser fahrer stieg aus und bestätigte das am vorderrad irgendwas kaput war. 

Also nichts wie zurück nach Halali und pool day angesagt. Unser host vom guesthouse ist in Windhoek mit helfer und ersatzteil loßgefahren richtung Etosha.

Der tag in Halali war super schön und relaxing, am abend konnten wir auch den sonnenuntergeng am wasserloch sehen. Ich fand er war nicht so schön rot wie der vom tag davor den es waren ein paar wolken am horizont. Ein tolles erlebnis war ein sonnenuntergang mit elefanten und nashorn allemall.

Am lezten tag sind wir wieder früh aufgestanden, haben gefrühstückt und das camp zusammen gepackt. Unser host und sein helfer hatten den bus am morgen so repariert das er bis nah Windhoek halten müsste.Dan ging es wieder loß auf die strassen, dies mall mit zwei autos. Ich und Essi im pickup und der rest im bus. Wir sind am rand vom Etosha Pan gefahren, das Pan ist eine riesige saltz ebene die in einem guten regen jahr zu einem see wird. 

Am lezten morgen haben wir kaum was neues gesehen, aus dem park raus waren wir c. um 12 uhr. Auf dem rückweg nach Windhoek sind wir noch bei einer krokodilfarm in Otjiwarongo vorbei gefahren. Dort haben wir einen kleine tuor im "showroom" von der farm gemacht und dann als mittagessen krokodil gegessen. Der geschmack war schwer einzuordnen, etwas wie hänchen aber auch etwas wie heller fisch. In Otjiwarongo sind ich und Essi wieder in den bus gehüpft. 

Zurück in Windhoek beim haus waren wir so um sieben uhr abends. Dan sind wir noch kurz beim laden vorbei um was zuessen zuholen. Dan nur ab ins bed.

Alles im allen hatten wir einen super tollen Etosha trip und die gantzen tollen erlebnisse die ich hatte kann ich garnicht in worte fassen!

Ich entschuldige mich wieder für das super schlechte deutsch, aber ich hoffe ich konnte euch wenigstens ein kleinen eindruck über meinen Etosha trip vermitteln.

-HANNA-