Hanna In Namibia

Lähdettiin täältä Windhoekista torstaina 11.10 klo 04:30 ajamaan kohti pohjoisemmassa Namibiassa olevaa Etoshan kansallispuistoa. Ajomatkat kesti n. 5 tuntia kaikkine pysähdyksineen. Meidän retkioppaana oli täältä guesthousesta yksi isännän kavereista, hän on nyt about vuoden verran vastannu näitten retkien järjestämisestä. Suurin osa meidän porukasta yritti nukkua menomatkan, mutta ite en siinä kyllä kovinkaan hyvin onnistunut. Joten kuuntelin musiikkia ja nautiskelin auringonnousun värittämistä maisemista. Namibian tienvarret on ihan uskomattoman kauniita, maisema jatkuu horisonttiin saakka. Savannia silmän kantamattomiin. Partner in crime Essi ja kuski etupenkillä. // Essi und unser fahrer vorne im bus. Bussi tunnelmia. // Im bus auf der fahrt richtung Etosha. Teiden varsilta pystyi bongailla pahkasikoja, hyppyantilooppeja ja jopa kirahveja. Valitettavasti jouduttiin todistamaan myös yksi kauhean näköinen ulosajo matkalla Etoshaan. Pieni, melko uusi, V

Ensimmäiset kaksi työskentelyviikkoa Katuturan sairaalassa takanapäin, kolmattakin viikkoa on jo vähän aloitettu Kaks ensimmäistä viikkoa mie ja mun luokkakaveri Essi oltiin  Katuturan ns. teholla eli Acute Care Unitissa. Taksilta on aina n. 5 min kävelymatka sairaalan alueella sairaalan ovelle. // Vom taxi müssen wir immer c. 5 min. durch das krankenhausgelende bis zum eingang laufen. Kaunis Katutura State Hospital. // Das schöne Katutura State Hospital En itse oikein tajua että miksi kyseinen osasto ei ole teho-osasto, koska kaikki potilaat ainakin minun silmään olivat tehopotilaita. Todennäkoisesti tähänkin on syynä jokin raha-asia. Ensimmäinen viikko meni hieman haistellessa osaston tunnelmaa, yleisestikin meidän harjottelu täällä on perushoitoa, toimenpiteissä avustamista ja sivusta seuraamista. Osastolla on päivittäin hirveästi myös paikallisia hoitaja- ja lääkäri opiskelijoita, joten usein kun jotain mielenkiintoista tapahtuu tunkee paikalle vähintään 10 henkilö