Five weeks on the other side of the world

Viisi kokonaista viikkoa Namibian auringon alla on jo takanapäin, kuudeskin on jo alkanut. Niinkun blogin päivitystahdista huomaa, täällä on päiville paljon tekemistä.

Kolmannella viikolla täällä oltiin taisteluparin Essin ja muutaman muun opiskelijan kanssa Katuturan leikkaussalissa. Harkka siellä koostui lähinnä leikkausten seuramisesta, tavaroiden hakemisesta jos jotain tarvittiin ja potilaiden siirtämisestä saliin ja salista heräämöön. Kerran pääsimme Essin kanssa myös avustamaan kirurgia tulehtuneen ihonsiirrehaavan kirurgisessa puhdistamisessa. Avustajaksi valikoiduttiin varmaankin sen takia kun salissa ei sattunut kyseisellä hetkellä olemaan ketään muuta tehtävään sopivaa.

Satuttiin leikkaussaliin erittäin tylsällä viikolla, vain kolmessa salissa oli leikkauksia ja niitäkin keskimäärin kolme per päivä. Meidän kysyessä ,että miksi kahdeksasta salista vain kolmessa leikataan, kertoi yksi hoitaja että sillä viikolla koko sairaalasta oli anesteetit sekä anestesialääkärit hyvin vähissä. Joten leikkauslistoja oli jouduttu lyhentämään rankalla kädellä.

Leikkaussalin hygieniataso on muuhun Katuturan sairaalaan verrattuna varmaankin erittäin hyvä, mutta se ei kyllä todellakaan ole samaa tasoa kuin kotona.  Aamuisin ennen ensimmäistä leikkausta salin kosketuspinnat pyyhittiin tavallisella siivousrätillä ja desinfioivalla pesuaineella, sama toistui leikkauksien välissä samalla vedellä ja rätillä koko päivän ajan. Leikkausalin kaikki ovet olivat leikkauksien ajan auki ja salissa ravasi milloin minkäkinlaista porukkaa joko lainaamassa lääkkeitä tai muita tavaroita. Myös leikkaussalin hoitajien osaamattomuus ja epämotivoituneisuus yllätti. Suomessa anestesiahoitajan tehtävät hoiti täällä itse anestesialääkäri ja hoitaja istui salin nurkassa näpräilemässä puhelinta. Instrumenttihoitajilla oli kummallinen tyyli availla steriilejä paketteja ja välillä kirurgi sai kolme kertaa pyytää jotakin instrumenttia ennen kun hoitaja siihen edes reagoi.

Yksi Katuturan saleista. // OP in Katutura.

Vaikka osuttiinkin leikkuriin melko tylsälle viikolle, päästiin kuitenkin näkemään ihan mielenkiintoisia leikkauksia. Esimerkiksi yksi torakotomia, jonka leikkaava kirurgi myös näytti meille asioita potilaan rintaontelosta. Hän mm. näytti meille lyövän sydämmen ja demonstroi kasaan painuneen keuhkon palautumista kun potilasta ventiloitiin palkeella. Hän oli ensimmäinen kirurgi jolta hieman myös uskalsi kysellä asioita.

Steriilien pakettien säilytystä Katuturan leikkurissa. // Sterile lagerung von sachen im OP von Katutura.

Minä osoittamassa miten hoitotarvikkeita ei saisi säilyttää. // Ich beim zeigen wie man sachen nicht lagern solte.

Osoittamassa Katuturan siisteystasoa. // Merkt die sauberkeit von Katutura.

Essi Katuturan leikkurin varastossa. // Essi im lager von Katuturas OP.

Tällä hierarkkia sairaalassa on todella tarkka ja lääkärit vaikuttavat välillä siltä että heille ei todellakaan saa puhua.

Neljännellä viikolla oltiin Essin kanssa Windhoekin toisen sairaalan leikkurissa. Windhoek Central Hospital on vain about 15 min. kävelymatkan päässä meidän talosta, joten reippailtiinkin sillä viikolla töihin ja takasin.

Kotimatkalla Centralista. // Auf dem heimweg von Central.

Windhoek central hospitalin leikkuri on älyttömän moderni Katuturaan verrattuna. Mun ymmärtääkseni Namibian valtio on panostanut rahallisesti enemmän juuri Central hospitaliin. Tilat on paremmat ja resurssejakin on enemmän. Centralissa leikattiin päivittäin useassa salissa. Se millä perusteella potilas leikataan joko Katuturassa tai Centralissa ei meille oiken selvinnyt, yritettiin sitä kyllä kysyä yhdeltä Centralin leikkaussalihoitajalta.

5 vuotiaan, levinnyttä syöpää sairastavan, pikkupojan munuainen. // Die niere von einem 5 jährigen jungen der an verbraiteten krebs laidetete.

Polvitaivevaltimon ohitusleikkaus: kuvassa kahdesta eri laskimosta askarreltu siirre jolla ohitetaan valtimon tukkeutunut kohta. // Beipass operation von der arteria poplitea: im bild das aus zwei venen gebasteltes transplantat.

Silmäkirurgian salissa, super mukava kirurgi vastaili meidän kaikkiin kysymyksiin ja antoi meidän seurata kaihileikkausta mikroskoopin toisista okulaareista. // Ophtahlmologie teater, der super nette chirurg hat alle unsere fragen benatwortet und wir durfen bei grau Star operationen durch extra okulaare zuschauen.

Centralissa tuntui siltä että hoitajiakin kiinnosti hieman enemmän ohjata meitä. Saatiin viikon aikana avustaa steriilien pakettien availussa, välinelaskennassa, potilaiden anestesiavalmistelussa ja potilaiden siirroissa. Itse koin että Centralissa opin enemmän hoitajien työstä Namibialaisessa leikkurissa kuin Katuturassa. Centralissa ja Katuturassa törmää usein samoihin lääkäreihin, sillä molemmat sairaalat on valtion sairaaloita ja niissä leikkaavat kirurgit ja anestesialääkärit toimivat kummassakin. Neljännellä viikolla ollaan satuttiin valitsemaan tosi kivoja saleja joissa työskennellä. Päästiin seuraamaan mm. syöpäsairaan 5 vuotiaan munuaisen poistoa, diabeetikon polvitaivevaltimon ohitusleikkausta, eturauhasen poistoa ja silmäkirurgiaa. Jokaisessa leikkauksessa sattui olemaan tosi mukavia kirurgeja jotka vastailivat meidän kysymyksiin ja olivat myös kiinnostuneita meistä ja meidän tulevasta ammatista.



Neljännen viikon päätteeksi tehtiin vielä yövuoro Central hospitalin leikkurissa. Siellä meitä oli vastassa todella mukavat hoitajat ja päästiinki kuuden tunnin vuoron aikana tekemään vaikka ja mitä. Hoitajat tiesivät jo meidän tullessa työvuoroon että alkuyön aikana leikataan ainakin kolme potilasta, kaikki olivat gastrokirurgisia potilaita. Ensimmäisellä potilaalla oli oletettu puhjennut umpilisäke, jota oltiin nyt siis poistamassa ja vatsaontelo huuhtelemassa. Kyseisellä potilaalla osoittautui kuitenkin olevan kuollut ja tulehtunut kysta vatsaontelossa. Kysta oli jonkin sortin parasiitin aiheuttama ( https://en.wikipedia.org/wiki/Echinococcosis#Larval/hydatid_cyst_stage ) mun ymmärtääkseni jonkunlaisen lapamadon. Yön toisella potilaalla oli suljettu muutama päivä aikaisemmin avanne ja suolisauma oli alkanut vuotamaan. Se oli aiheuttanut hänelle oikein mojovan vatsakalvontulehduksen, kirurgit tekivät vatsaontelon huuhtelun ja yrittivät korjailla suolen saumaa. Tulehduksen takia kaikki sisäelimet olivat kuitenkin niin turvonneet että he eivät oikein pystyneet auttamaan potilasta. Meidän kysyessä kirurgi kertoikin että hän määrää potilaan antibiooteille ja he joutuvat odottamaan tulehduksen laantumista ja sitten leikkaamaan vielä uudestaan. Alkuyön kolmannella potilaalla oli tulehtunut ja koteloitunut umpilisäke, joka poistettiin ja vatsaonteloa huuhdeltiin hieman.

Näiden esimmäisen viiden viikon kohokohta oli ehdottomasti kyseinen yövuoro centralissa, sillä päästiin molemmat intuboimaan ensimmäistä kertaa. Alkuyön kaksi viimeistä potilasta oli meidän intuboitava. Meitä ohjasi todella kiva nais anestesialääkäri. Me intuboitiin videolaryngoskoopilla ja lääkärillä oli koko aika kontrolli tilanteessa. Essillä sujui ihan älyttömän hyvin ja hän putkitti potilaan ekalla yrityksellä ilman minkäänlaisia ongelmia. Minä vein laryngoskoopin hieman väärässä kulmassa suuhun ja blokkasin potilaan kielellä omaa näkyvyyttä äänihuulille. Lääkäri hieman avitti laryngoskoopin oikeassa asemoinnissa ja sitten minäkin sain putken potilaan kurkkuun todella hyvin.
Pahoittelut tämän kappaleen ammattiterminologiasta, jos termit kuulostavat vaikealta lisää voi lukea tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Intubaatio

En osannut oikein edes jännittää toimenpidettä etukäteen, kun tuntui jotenkin niin surreaalilta että kohta muka pitäs intuboida. Jälkikäteen kun tajusin että mä juuri intuboin ensimmäisen potilaan ikinä, niin kyllä kädet tärisi ja syndän pamppaili. Meille on koulussa kuumoteltu tätä kyseistä toimenpidettä heti siintä lähtien kun ollaan alotettu opiskelu ensihoitajaksi. Kaikille mun opiskelukavereille, jotka tätä lukee, voin sanoa: EI TODELLAKAAN SAMANLAISTA KUN NUKELLA😅 ainakin näissä kontrolloiduissa olosuhteissa kieli ei todellakaan ollut mikään musta möykky ja hampaat ei todellakaan ollut niin lähellä ku on kuumoteltu. Koko homma tuntui ihan laittoman helpolta.

Tällä viikolla ollaan sitten Essin kanssa oltu Katuturassa kirurgisella vuodeosastolla, siellä ei todellakaan olla opittu mitään uutta. Vaativin homma jota olen tämän viikon aikana suorittanut on ollut raportin kirjoittaminen potilaan kansioon. Joka aamu ollaan mitattu vitaalielintoimintoja ja pedattu sänkyjä. Vaikka osasto on kirurginen vuodeosasto, haavoja päästiin hieman hoitamaan vasta keskiviikkona. Joten päätettiinkin, että suunnitellun kahden viikon sijaan ollaan osastolla vain yksi viikko ja ensi viikosta alkaen mennäänkin sitten kolmeksi viikoksi Katuturan päivystykseen.

Viidennen viikon perjantaina oltiin haistelemassa Katuturan päivystyksen tunnelmaa, yövuoron merkeissä. Täällä oli payday weekend ja se tarkoittaa, ainoaan valtiolliseen päivystykseen Windhoekin alueella aina äxöniä. Paikallisille maksetaan, hiukan työnantajasta riippuen, aina joko 25, 30 tai 31 päivä palkkaa. Silloin sitten villiinnytäänkin ihan huolella, ryypätään ja rällätään niin että kivet, pullot ja puukot heiluu. Päivystyksessä olikin perjantaina jo alkuyöstä runsaasti kivitettyjä, muutama puukotettu ja reilusti humalaisia kolariuhreja.
Katuturan päivystys on tähän asti ehdottomasti kivoin osasto missä ollaan työskennelty, päässään tekemään runsaasti asioita itsenäisesti ja päivystystyö on nimeomaan sitä mitä tulin tänne tekemään ja oppimaan.

Fünf volle wochen unter Namibias sonne sind um, die sechste hat auch schon angefangen. Wie mann am blog merkt ist es hier nicht langweilig.

Die dritte woche von unserem praktischen training hier haben wir mit Essi in Katuturas OP verbracht. Das training dort bestand haubtsächlich aus zuschauen und bei kleinen sachen assistieren. Ein mall durften wir einer chirurgin beim putzen einer sehr infektierten wunde helfen.

Wir waren im OP an einer sehr langweiligen woche, im ganzen krankenhaus waren die narkosemittel alle, und die OP listen wurden mit grober hand gekürzt. Von 8 OP saalen wurde nur in drei operiert und in diesen drei c. drei operationen am tag.
Obwohl es eine langweilige woche war, haben wir doch einen menge gesehen, zb. einen offene operation am brustkorb. Der chirurg in dieser operation war toll, er hat uns sachen aus dem brustkorb des patienten gezeigt zb. das hertz und die kollabierte lunge und wie sich die lunge wieder aufblähst wenn der patient ventiliert wird.

Der hygiene standart im OP von Katutura ist bestimmt sehr hoch im vergleich zum rest des krankenhauses. Aber es war ein schock für uns wie unsterile alles dort ist.

Morgens werden alle flächen mit einem stink normalen waschlappen und waschmittel abgewischt, das selbe passiert zwischen operationen mit dem selben lappen und der selben wasser waschmittel mischung wie am morgen. Alle türen zum saal sind die ganze zeit offen und mitten in der operation laufen leute rein und raus, mall suchen sie medikamente mall was anderes. Auch die untauglichkeit der OP schwestern hat mich schockiert, ich hab ein ideal das nur die besten schwestern im OP arbeiten können. Manchmall mußte der chirurg drei oder vier mall nach einen instrument beten bis die schwester drauf reagierte. Die arbeiten von einer finnischen anästhesie schwester hat hier der anästhesiologe gemacht und die schwester saß in der ecke vom saal und hat an ihrem telefon rumgefuhmelt.

Die vierte woche haben wir dan im anderen stadlichen krankenhaus von Windhoek verbracht. Das Windhoek Central Hospital kamm mir vor wie eine völlig andere welt. Im OP dort haben sich die schwestern wirklich für uns iteresiert und haben uns richtig mit in die arbeit einbezogen. Soweit ich es verstanden hab, hat der staat mehr geld in Central hospital investiert als in Katutura. In Central wurden viele stationen auch durch private spenden renoviert, und die schwester sind der meinung das in Central das Management vom krankenhaus einfach eine viel bessere arbeit leistet als in Katutura.

Wie entschieden wird, wer in Katutura und wer in Central operiert wird, ist ein großes fragezeihen für uns. Wir haben versucht einen schwester zu fragen, aber sie wusste es auch nicht so wirklich.

Im OP von Central haben wir für jeden tag super tolle sääle ausgewählt, in jedem saal hatten wir tolle chirurgen die alle unsere fragen beantwortet haben. Die schwestern schienen in Central auch eine bischen andere arbeits moral zuhaben, ich denke es kommt davon das sie genügent resursen haben um ihre arbeit wirklich einiger maßen gut zu machen. In Katutura muß der resursen mangel bestimmt an der motivation nagen.

Am ende der vierten woche haben wir eine nachtshicht in Central gemacht, diese nachtshicht war der höhepunkt der vier ersten wochen in den krankenhausern. Als vier um 19 uhr bei Central im OP antanzten haben uns super tolle shwestern entfangen. Sie wussten direkt das es heute nacht mindestens drei operationen gibt, alle waren gstrochirurgische operationen. Der erste patient kam in den saal, als appendix patient. Aber als der chirurge anfing nach dem appendix zu suchen, fand er stad dessen eine gestorbene und entzündete zyste von einem parasiten. Der zweite patient war ein paar tage zuvor in einer operation um ein kleindarm stoma zu schlißen, die naht am darm hatte nun aber geleckt und einen massive peritonitis verursacht. Die chirurgen haben bei ihm, eine peritoneal wash out gemacht und haben versucht die naht zu reparieren. Leider waren alle organe im bauchraum durch die infektion so angeschwollen das die reparatur nicht gelungen ist. Der patient musste in ein paar tagen noch mall operiert werden. Der dritte, und für unsere nacht, der lezte patient war eine stink normale appendix operation, der chirurg hat ratsfats raus genommen was raus musste und schnell kleine peritoneal washout , dan schon wieder zu machen. Diese operation hat vieleicht 30 minuten gedauert.

Während dieser nachtschicht durften ich und Essi beide auch zum ersten mall intubieren, also die atemwege des patienten mit einem tubus sichen. Durch den tubus wird der patient dan von der anähstehsie machiene beahtmet. Wir hatten eine suber tolle anähstesiologin die uns step by step durch die intubation geleitet hat, und beide haben es beim ersten versuch super hingekriegt.

Nach den beiden wochen in den OP waren wir in Katutura auf einer chirurgishen station. Das war der größste flop ever. Ich hab über haubt garnichts gelernt, als unseren grösten erfolk für diese woche können wir fermarken " Habe in zwei stunden insgesamt acht kakerlaken gekillt!"
Zum glück waren wir dan am Freitag eine nachtschicht in der notaufnahme machen, im kontrast zu der chirurgischen station, hatte ich in der notaufnahme super viel spaß. Ich durfte viele meiner schon vorhandenen fähigkeiten benutzen und ich mag es sehr unter ein bischen druk zu arbeiten.
Die nächsten drei wochen werden wir nun in der notaufnahme verbringen, und dort werden wir sicher viel lernen.

Ich entschuldige mich wieder für die schreibfehler! Liebe Grüße an alle💓

-HANNA-